Blogin edellisessä osassa nimesin vuorovaikutuksen tahdon taloksi, jonka kulmakivinä ovat positiivisuus, kuunteleminen, konkretia ja luottamus. Näiden tuominen jokapäiväiseen kanssakäymiseen ihan livenäkin työyhteisössä kysyy viitseliäisyyttä ja harjoittelua, saati sitten verkossa. Millaisin pieni toimin ja sanoin voimme kehittää viestinnän tasoja ja saamme etävuorovaikutukseen niitä hyviksi nimettyjä elementtejä? Ilman sanatonta viestinnän tasoa, tilanteessa, jossa ollaankin ”screen to screen”?
Tärkein vuorovaikutuksen kulmakivi on kuunteleminen. On persoonia, jotka puhuvat paljon ja on persoonia, jotka kuuntelevat hiljaa taustalla, eivätkä aina kommentoi. Kuitenkin kuunteleminen on taito vailla vertaa riippumatta henkilön omasta suulaudesta. Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi. Sillä tiedolla on valtava valta.
Kuuntelemisen laadusta ja tasoista löytyy erinomaisia artikkeleita. Kuuntelemisen tasoilla on erilaisia nimityksiä kirjoittajan ja kouluttajan mukaan, mutta sisällöltään ne mukailevat toisiaan.
Kuuntelemisessa on kaksi lähestymistapaa: onko kuuntelemisprosessin keskiössä MINÄ (kuuntelija) ja hänen ajatuksensa vai SINÄ, eli puhuja ja hänen ajatuksensa.
Kuuntelemisen tasot: minä edellä
- Olemattomin kuuntelemisen taso on se, että ei kuunnella. Kuulija ohittaa puhujan tyystin, eikä reagoi kuultuun.
- Seuraavalla tasolla kuulija näyttää kuuntelevan, mutta kuuntelee lähinnä kertoakseen oman näkemyksensä asiaan, eikä kiinnostuen puhujan näkökulmasta. Lasten suorittama kuunteleminen on usein tällaista: lapsi kuuntelee, mutta hänen tapansa on usein se, että koska saa keskeyttää ja kertoa sen oman asian, mitä tuosta tuli mieleen.
- Seuraavalle tasolle noustessa kuulijalla voi olla se oma juttunsa edelleen kerrottavana, mutta se sentään jatkaa toisen ajatusta jollain tavalla. Kuulija valitsee kuulemastaan asian, jota jatkaa omalla asiallaan.
Kuuntelemisen tasot: sinä/te edellä
- Seuraavilla tasoilla kuunnellaan toista ihmistä jo aidosti, tarkkaavaisesti. Helpoin tapa on miettiä kuunnellessaan jatkokysymyksiä. Miten voisin pyytää tarkentamaan kerrottua? Sen omankin kommentin saa ja voi kertoa, mutta sen aika on vasta tarkentavien kysymysten jälkeen.
- Ylimmällä kuuntelun tasolla on ymmärtävä kuunteleminen. Se sisältää aitoa empatiaa ja halua ja kykyä kuunnella toisen viesti ja sanoma — vaikkei olisi samaa mieltä. Pysähtyä pohtimaan, maistella, kysyä lisää ja analysoida.
Mitä hyötyä hyvästä kuuntelemisen taidosta sitten on? Kun kuuntelet toista, tulet aina lopulta itse kuulluksi ja kuunnelluksi paremmin. Saamasi arvostus nousee. Osoitat kiinnostuksesi, läsnäolosi ja tarkkaavaisuutesi. Luot kuulijaan siteen, oli kyseessä asiakas, kollega, esimies tai alainen. Kuunteleminen on yksi parhaista tavoista päästä päämäärinsä.
Tavoitteena on päästä minä -keskeisiltä kuuntelemisen tasoilta ylemmille tasoille, jolloin oikeasti tavoitat puhujan viestin. Miten tämä toteutuu, ja vielä verkossa? Onneksi tämä ei ole sen monimutkaisempaa kuin livenäkään. Puhe on puhetta, niin verkossa kuin kasvotusten.
Nappaa tästä kuuntelemisen vinkit seuraavaan palaveriin tai asiakastapaamiseen:
- Pyydä puhujalta puheenvuoro. Oman kommenttisi sijaan, kysy puhujalta lisää. Mieti kuunnellessasi jokin tarkentava kysymys valmiiksi. Kuullessasi sen, mieti, voiko siitä tehdä vielä jatkokysymyksen. Keskity konkretiaan.
- Tutumpien ihmisten kanssa kuuntelemisen taitoa voi harjoitella ihan vaikkapa orientaationa ennen kokousta: jutelkaa kuulumisianne, pareittain. Ottakaa aikaa muutama minuutti per henkilö. Valitkaa aihe, josta toinen alkaa kertoa (esimerkiksi haasteet/ilonaiheet kotona olemisessa, lapsuusmuisto, harrastukset). Toisen tehtävänä on kuunnella. Kuuntelija ei saa sanoa muuta kuin: ”Kerro lisää”. Ajan loputtua kommentoi jollain tavalla. Kehu, pohdi, huomaa. Tämän jälkeen vaihtakaa osia.
- Kun olet palaverissa itse äänessä, niin ota puheenvuoroosi mukaan kuulijasi. Kysy: mitä tästä ajattelet(te)?
Kuuntelemisen tasot:
https://www.doncrawley.com/the-five-levels-of-listening-how-to-be-a-better-listener/