Se on kuulkaas loma-aika nyt. Ja silloin pitää palautua, ladata akkuja ja ennen kaikkea levätä. Yhdyn kaikkiin sormea heristeleviin asiantuntijoihin: pitää pysähtyä, levätä, ottaa aikaa itselle! Työteho ei yksinkertaisesti pysy tapissa loputtomiin. Sama se on kuin kuntoillessa tai maratonia juostessa. Välillä pitää palautua, pysähtyä. Jossain vaiheessa jokainen ultrajuoksijakin tekee jotakin muuta kuin juoksee.
Tämä blogipostaus piti kirjoittaa riippumatosta, levon ääreltä. Kirjoitankin sitä kalliolaisen Airbnb-huoneiston pikkuruisella parvekkeella espressokuppi edessä. Olisin toki voinut kirjoittaa myös aurinkoisen kesäkahvilan terassilta, tai mökkisaunan kuistilta. Kirjoitan kuitenkin, ja vähän häpeän sitä, että teen lomalla töitä, vaikkei tämä tunnu työltä tunnukaan. Mutta tämä postaus oli työlistalla. Ja kirjoittaminen on sitäpaitsi kivaa ja ja ja.
Mieli on kuin vanha kesämökki. Noilla iät ajat suvussa olleilla toimeliaisuuden tupasilla on aina työlistansa, pidemmät kuin ne kuuluisat nälkävuodet. Pitäisi muurata grilli, laiturin tikkaat sais korjata, perata rikkaruohot kasvimaalta ja perennapenkistä. Suurin osa puuhista on kiinnostavia ja innostavia — ihan niinkuin työtehtävätkin usein. Osa taas on työläännyttäviä, mutta pakko nekin on tehdä, jotta paikat pysyvät kunnossa. Kun vain olisi aikaa kaikkeen. Kesämökki on kuin kunnianhimoisesti töitä tekevän ihmisen mieli. Vielä pitäisi tuo yksi asia hoitaa.
Tuttavani joskus puhui omasta kesämökistään (puhun nyt ihan oikeasti kesämökistä enkä tuttavani mielenmaisemasta), että niin ihana kuin kesämökki onkin, se on myös loputon työsiirtola. Mökki on yhtä suurta tekemättömien töiden, haaveiden ja suunnitelmien päättymätöntä jatkumoa. Kun yhden asian saa tehtyä, on jo kaksi työlistalla, tai ainakin haaveissa, koska paviljonki ainakin pitää niemenkärkeen saada. Eikä se linnunpönttöjen uusiminen etenkään niin iso homma ole.
Ihmisen mieli toimii samoin kesämökillä ja töissä. Työlistalla on sitä sun tätä, vielä yksi viesti, puhelu, sähköpostilaatikko pitää tyhjentää, vielä tuo raportti pitää saada pois käsistä ennen kuin voi oikaista riippumattoon. Ja riippumatossakin katse tai ajatus harhailee kohteisiin, jotka pitäisi saada kuntoon. Miten sen kierteen saisi poikki? Ihan totta ja oikeasti, uskotaan niitä sormea heristäviä asiantuntijoita. Se suorittaminen ja tekeminen pitää saada välillä pysähtymään.
Jäimme tuon kesämökin omistavan tuttavani kanssa miettimään, koska hän olisi viimeksi ottanut tuolin keskelle pihaa ja käskenyt itsensä vain ihailla valmista. Katsella niitä kohtia, jotka oli jo tehnyt. Koska olen itse viimeksi tehnyt saman?
Vähän taisimme järkyttyä molemmat. Eihän sitä nyt valmista kovin kauaa ihailla, kun on jo kymmenen muuta hommaa vartoomassa. Mutta miten tärkeä taito se on osata: istahtaa tuoliin ja ihailla sitä yhtä kunnostettua ikkunanpokaa, maalattua ovea. Että tuohan on valmis. Olinpa ahkera, nytpä ei tarvitse enää tuota ikkunanpokaa kunnostaa minun elinaikanani. Helat ehkä voisi vielä uusia, mutta hopsan, eipä ajatella sitä nyt. Nyt vain ihaillaan hienoja kittauksia ja siistiä maalaustyötä. Eikä siirrytä heti seuraavaan työhön, vaan jatketaan sitä ihailua.
Työasioiden ja arjen suoritteiden kanssa pitäisi tehdä samoin. Minulla on tässä työlistalla asioita. Suunnitelmaa, konseptin viilaamista, ammattikirjallisuuden kahlaamista ja jonkinlainen lomantynkäkin tarttis pitää. Latautua ja tiedättehän. Karseaa, että lomakin piti laittaa to do- listalle asti. Mutta se, että irrottaudun siltä listalta hetkeksi, päästän mieleni lepoon niistä tulevista laitureista ja linnunpöntöistä ja grilleistä — ensin minun pitää ottaa ihastelutuoli alle ja katsella sitä, mitä on tullut tehtyä.
Ihailen hetken sitä, mitä on saatu aikaan. Kaupunkiseikkailut ovat kehittyneet viimeistellyksi ja kehutuksi tuotteeksi jo vuosia sitten, ja siihen on helppo luoda uutta sisältöä. Nyt mukaan ovat tulleet kysytyt työhyvinvointikoulutukset työyhteisöille. Sen kanssa on vielä paljon tehtävää, kehitettävää ja laajennettavaa. Silti siinä on se yksi paviljonki, joka ON jo rakennettu, ja jota sopii ihailla täältä etäältä, kalliolaiselta parvekkeelta.
Tässä on hyvä huokaista ja todeta, että teinpäs tuon hyvin. Enkä ota sille to do-listalle muuta tällä kertaa, vaikka kuinka polttelisi ja innostaisi. Ilman tätä tehtyjen hommien ihastelutuolia en sitä listan täyttämisen kierrettä saisi poikki.
Että pysähdy ja ihaile tekemiäsi töitä! Ota edes muutama tunti, jolloin noteeraat jonkun tehdyn ja valmiin työn. Etenkin, jos se loma on edessä. Jos se meni jo, aloita vapaapäivät sillä. Se on myös lomalta paluun paras orientaattori.
Töihin orientoitumiseen lomalta paluun jälkeen löytyy muuten pätevät viisi niksiä. Helppoja, simppeleitä harjoituksia. Mutta niistä sitten seuraavassa postauksessa. Niistä kirjoittamista en ota työlistalle nyt, ihastelutuoliin tuli jo istuttua ja listalle ei sen jälkeen oteta uusia. Nyt kun kurkkaan, niin to do-listalla on enää yksi kohta: pidä lomaa.